Kouvolan sanomien sunnuntailiitteessä 6.10.2013 oli neljän sivun juttu kunnanvaltuutettu Hannu Suhosesta. Jutussa Hannu kertoo, miten valmistautuu valtuuston kokoukseen kaksi päivää ja keskittyy kokoukseen, kun taas muuten valtuuston kokouksissa "moni siellä kutoo sukkia, selailee iPadia tai kittaa kokista, eikä keskity asiaan." Tunnistin heti itseni tekstistä - minä olen se, joka kutoo sukkaa. Niissä valtuuston kokouksissa, missä olen tänä vuonna ollut paikalla, olen neulonut sukkaa ihan joka kerta. Viime kokouksen jälkeen myös eräs rouva yleisön joukosta tuli luokseni ja kertoi, ettei pidä siitä, että neulon kokouksessa, kun "pitäisi keskittyä kokoustamiseen". Tuolle rouvalle sanoin, että niinhän minä juuri keskityn, että pystyn paljon paremmin seuraamaan - usein varsin värikästä - keskustelua, kun neulon samalla sukkaa. Että jos käsillä ei ole mitään tekemistä, ajatus lähtee harhailemaan ties vaikka minne ja keskittyminen herpaantuu.

Yritin tehdä varovaista arviota siitä, kuinka monta paria sukkia olen elämäni aikana neulonut. Tämän vuoden puolella on valmistunut varmasti 20 paria - mutta on tässä toki ollut noita kokouksiakin, missä niitä on tullut neulottua. Ensimmäiset sukkani olen neulonut muistaakseni 11-vuotiaana koululaisena. Eli aktiivisia sukkavuosia on takana jo aika monta, n. 25 vuotta tarkalleen ottaen. Jonain vuosina sukkia on neulottu enemmän, toisina vähemmän. Mutta uskallan arvioida, että vähintään 150-200 paria olen elämässäni neulonut. Perussukka ei siis todellakaan suurta aivotyötä vaadi.

Talouselämäkin uutisoi viime vuonna jutussaan "Kudo työhuolesi pois" neulonnan vaikutuksesta keskittymiseen mm. seuraavasti: "Eli kun kädet tekevät yhtä, aivot vastaanottavat herkemmin kuulemaansa. Siksi kokouksissakin kannattaisi tehdä käsityötä samalla kun keskittyy miettimään monimutkaisia asioita." Aion siis neuloa jatkossakin - ja keskittyä asioihin.

Maria Luoma-aho, neulova varavaltuutettu

*************************************************************************

Lähetin yllä olevan tekstin paikalliseen Iitinseutulehteen, missä teksti julkaistiin eilisessa lehdessä. Koska tämä neulominen (niin, sukkia neulotaan, mattoja kudotaan) tuli esiin jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, päätin kirjoittaa aiheesta. Olen saanut tekstistä paljon palautetta - paljon positiivista palautetta, mutta myös yhden tuntemattomasta numerosta soitetun puhelun, jossa tuohtunut rouva (joka ei esitellyt itseään) kertoi, että hänestä työpaikalla ei tehdä käsitöitä vaan käsityöt tehdään kotona. Olen siis edennyt poliittiselle uralla, kun sain nimettömän puhelun. ;)

En miellä kunnallispolitiikkaa työnteoksi vaan harrastukseksi - kokouspalkkion siitä toki saa, mutta kovin kummoisiin tuntipalkkoihin hommassa ei kyllä pääse - olettaen, että esityslistan asioihin perehtyy myös etukäteen kotona. Töissä olen valtion palveluksessa virkamiehenä - ja kyllä - myös työpaikalla neulon esim. koulutuksissa tai tiedotustilaisuuksissa, missä ei oleteta muistiinpanojen tekoa tms. Eikä näissä oikeissa töissä ole kukaan neulomisesta mieltään pahoittanut - tai sitä ainakaan ääneen sanonut. :)