Syksy on kyllä tullut ihan selvästi. Illalla tulee oikeasti pimeä ja koko lailla aikaisin eikä ulkonakaan enää kovin lämmintä ole. Kotonakin vaihdoin meille paksummat talvipeitot - talviunille ei tässä kuitenkaan voi käydä, vaikka välillä se tuntuisi ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Syksy ei todellakaan ole mun juttu. Vaikka noin periaatteessa pitäisi olla kovasti energinen ja akkuja ladannut olo, niin kun ei vaan ole. Inhoan vesisadetta, putoavia lehtiä, kurahousujen pukemista - tai sitä kun niitä ei ole puettu ja koko vaatekerta täytyy pistää pesuun ulkoilun jälkeen. Olen suunnittellut kirjoittavani Jyrki Kataiselle tai/ja Jutta Urpilaiselle, että Kreikan-tukirahat voitaisiin antaa ihan suoraan kotiäideille, jotka voisivat lähteä lasten kanssa ihan paikan päälle tukemaan Kreikan taloutta. En käsitä, miten eivät itse ole tällaista asiaa keksineet vielä ehdottaa meille kotiäideille?? 

Syksy on tuonut mukanaan suuria muutoksia meidän perheeseen. Esikoinen on aloittanut koulun ja sen myötä on opeteltu uusia kuvioita, kouluun lähtöä, kotiin kävelyä, läksyjen tekoa... Kaikenlaista mahtuu arkeen. Äiti on saanut allekirjoittaa ensimmäisen matematiikan kokeen, kuulustella tavutauluja, käydä vanhempainillassa, pohtia sopivaa tasapainoa harrastusten ja koulunkäynnin välille jne. Pienempien kanssa keskitytään ihmettelemään elämän menoa pienemmissä ympyröissä vielä toistaiseksi. Kerran viikossa käymme perhekerhossa - suuri sosiaalinen tapaus äidille ja lapsille. Varsinkin ruokapäivä kerran kuussa on ihan kotiäidin juhlapäivä!