Eilen vietettiin laskiaistiistaita ja tänään alkoi paaston aika kohti pääsiäistä. Viime viikon Kotimaa-lehdessä oli artikkeli paastosta, missä todettiin, että paasto tuntuu monesti vaikealta, koska se yllättää ihan kesken kaiken - kirjaimellisesti laskiaispulla suussa - ja niinhän siitä kävi tietenkin itsellekin, että eilisestä laskiaisriehasta jäi pullia jäljelle, joita on nyt pitänyt syödä sitten pois.

Kirkko on tänä vuonna lanseerannut ekopaaston. Eli sen sijaan, että miettisi paastoa pelkästään syömisten kannalta, voi asiaa miettiä ympäristön kannalta -ja monestihan nämä kulkevat ainakin jossain määrin käsi kädessä. Esimerkiksi lihan syönnin vähentäminen/lopettamnen on myös ympäristöteko. Itse olen koittanut miettiä, miten voisin ekopaastota. Faktahan on, että tapoja on hirmuisen vaikea muuttaa ja tuntuu kovin työläältä löytää muutoskohteita, vaikka niitä itsekultakin varmasti löytyy. Meillä ekoillaan melko paljon ihan pakostakin, sillä perheessä on vain yksi auto - jolla mies käy arkisin töissä - eli jos haluan päivisin lasten kanssa jossain käydä, niin matkaan tarvitsee lähteä kävellen/pyörällä/junalla. Itse en syö punaista lihaa - lopetin sen lukion jälkeen (hmm... aika monta vuotta sitten), mutta lasten mielestä jauheliha on parhautta... Jauheliha, makarooni ja ketsuppi - lasten ruokavalion kulmakivet. Oma paastolupaukseni onkin, että koitan valmistaa lapsillekin enemmän kasvisruokaa. Jospa vaikka löytyisi joku sellainenkin, mikä ei olisi automaattisesti "yäk". Omalla kohdalla suurin ekopahe noin syömisten kannalta lienee juustot. Juuston hiilijalanjälki on melkoinen, joten päätin myös jättää juuston syönnin paaston ajaksi (minulla on paha tapa syödä iltapalaksi pelkkää juustoa).

Aikoinaan lukiossa kokeilin varsinaista mehupaastoa viikon verran. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa - luulen, että nyt olisi paljon vaikeampaa paastota, koska nykyisin olen niin riippuvainen kahvista, että siitä luopuminen olisi tuskalista. Lukiolaisena ei ollut tällaista ongelmaa lainkaan. Silloin kyllä huomasi, miten suuri sosiaalinen tapahtuma kouluruokailu oli (mitään suuria kulinaristisia nautintoja ei yleensä ollut tarjolla). Oman porkkanamehuni kanssa en viitsinyt mennä ruokalaan istumaan, joten sillä aikaa kun kaverit olivat syömässä ehdin tehdä läksyjä ja vaikka mitä. Olin sen viikon oikea mallioppilaiden mallioppilas.

Mutta paaston ei pitäis olla pelkästään luopumista vaan samalla pitäisi muistaa hengellinen puoli hiljentymisineen. Myös tässä kohtaa on itselle parantamisen varaa. Monesti elämä tuntuu niin kiireelliseltä, ettei hiljentymiselle tunnu olevan aikaa ollenkaan - vaikka eihän se niin ole. Pitäisi muistaa, että hiljentymällä ja rukoilemalla saa itselle ihan erilailla voimaa jaksaa arkista hullunmyllyä.

Antoisaa paastonaikaa ja pääsiäisen odotusta!