Tänään on vuoden viimeinen päivä. Vuosi on ollut mielenkiintoinen, mutta myös varsin raskas monellakin tavalla. Uusia luottamustehtäviä kertyi TEK:n valtuustopaikan myötä ja kunnanvaltuustoonkin pääsin varsinaiseksi jäseneksi, sekä kunnanhallitukseen varajäseneksi.

Kunnanvaltuustossa tehtiin syksyllä isoja päätöksiä. Ensin päätettiin kuntaliitoksesta - tai siitä, ettei olle enää selvityksessä mukana eikä siten myöskään mihinkään olla liittymässä. Itsenäisenä kuntana jatketaan ja sen mukaan täytyy jatkossakin päätöksiä tehdä. Tämä päätös vaikutti toki myös seurakuntaan siten, että myös seurakunta jatkaa toistaiseksi itsenäisenä. Jollakin tapaa seurakuntapuolen hallintoa ollaan uudistamassa kylläkin, mutta itse en ole ihan pysynyt kärryillä, että mikä tämän hetken suunnitelma asian suhteen on. On ollut puhetta, että jokaisen seurakunnan pitäisi olla osa yhtymää tms. Joulukuun kunnanvaltuuston kokouksessa tehtiin päätös kahden kyläkoulun lakkauttamisesta. Vaikea eikä mikään miellyttävä päätös. Toivottavasti kouluvuoden alkuun mennessä on kuitenkin tunteet laantuneet niin, että hyvillä mielin pääsevät koululaiset uuden kouluvuoden aloittamaan.

Henkilökohtaisella tasolla omalle kohdalle iskivät ensimmäistä kertaa yt-neuvottelut - valtion varmassa virassa... Yt:itä on käyty koko syksy eikä valmista ole vieläkään. Tai sen verran intrassa kerrottiin, että kahvista pitää jatkossa maksaa - uuteen vuoteen siis termarin kanssa vai pitäisikö oikein tuoda oma keitin työhuoneen nurkkaan porisemaan? Tammikuun lopulla tosin pitäisi selvitä, tarvitseeko sitä termaria edes mukana kantaa vai voiko kahvinsa jatkossa juoda kotona. Silloin pitäisi neuvotteluiden tulla päätökseen. Varmasti on hyvä, että asiat käydään perusteellisesti läpi ja organisaatiohan on suuri, mutta näin yksittäisen työntekijän kannalta kuukausien epävarmuus omasta työpaikasta on varsin kuluttavaa. Että pitäisikö nyt ihan oikeasti ja kovalla yrityksellä hakea kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja sadan kilometrin säteellä vai ei? Eilen luin lapsilla avoinna olevia työpaikkoja - tuumasivat, että äidistä tulisi ehkä hyvä lääkäri, mutta tuskin tankotanssijaa tai kokkia. Jouduin kertomaan, että valitettavasti äidistä ei taida enää tulla lääkäriä, kun ei oikeaksi lääkäriksi ihan noin vaan aleta, valelääkäriksi korkeintaan. Pojalle koitin ehdottaa lääkärin uraa, mutta hän ilmoitti alkavansa meripelastajaksi. Tyttärestä tulee prinsessa. Olisipa itsellä samanlainen varmuus.

Joulukuun kunnanvaltuuston kokouksessa tuli vielä varapaikka kulttuurilautakuntaan, että ensi vuonna pääsee ehkä sielläkin joskus käymään. TEK:n valtuustopaikan myötä tuli myös paikka valtion valiokunnassa. Siihen pestiin pääsen perehtymään tammikuussa ensimmäisen kokouksen myötä eli uutta on odotettavissa myös ensi vuonna. Samaten uusi kirkkovaltuusto aloittaa jo ensi viikolla. Ensimmäisessä kokouksessa on päätettävänä mm. neuvosto- ja johtokuntapaikat. Omat toiveeni olen näiden paikkojen suhteen esittänyt ja toivottavasti toivottu paikka sieltäkin irtoaisi. Neuvostopaikkaa en ole edes toivonut, jostakin on nimittäin myös luovuttava, ettei ihan jokainen ilta kokouksissa mene ja muullekin elämälle jää aikaa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla päivän sanana on tänään seuraava psalmin kohta: Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Ps. 121:7-8 Kaikin puolin rauhoittava ja lohduttava ajatus myös tässä uuden vuoden kynnyksellä. Oikein hyvää uutta vuotta!