Seurailin eilen illalla a2-iltaa aiheesta taloustalkoot. Ohjelmassa kyseltiin mm. julkkiskiinteistönvälittäjiltä, että mitä he vielä voisivat tehdä näissä talkoissa. Piti ihan kielitoimiston sanakirjasta tarkastaa, onko talkoiden määritelmä muuttunut. Määritelmän mukaan talkoot on: " kyläkunnan, naapureiden, työtovereiden tms. vapaaehtoinen palkaton työntekotilaisuus, johon tav. liittyy autettavan tarjoama kestitys. Heinä-, piha-, rakennustalkoot. Talkoot varaston siivoamiseksi. Järjestää, pitää talkoot. Talkoot naapurin auttamiseksi. Oja kaivettiin talkoilla. " Talkoot ovat siis vapaaehtoinen työntekotilaisuus. Minulle on näistä taloustalkoista jäänyt sellainen käsitys, ettei näissä juuri vapaaehtoisuutta kysellä.

Julkkisvälittäjät kertoivat ohjelmassa, että voisivat tehdä ehkä vielä vähän enemmän töitä. Veikkaan, että julkkisvälittäjien työpäivän pidentyessä myös palkkapussi kasvaa vastaavasti. Mutta täytyy toki nostaa hattua, että pitävät työstään niin paljon, että haluavat päivää jatkaa. Itse en ehkä ole päivän pidentämisestä niin innostunut. Ymmärrän kyllä, että julkisen sektorin kustannukset pienenisivät, jos virkamiehet tekisivät samalla palkalla vähän pidempää päivää (ja pistettäisiin pari virkamiestä pois). Työ on kuitenkin pitkälti ajatustyötä eikä mitään ojankaivua, jota mitataan kaivettuina metreinä. En tiedä, onnistuisinko ajattelemaan yhtään tehokkaammin vaikka notkuisin töissä vähän pidempään?

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa apteekissa tälle vuodelle. Huomasin talkoilevani 50 euron läääkkeiden alkuomavastuun verran. Samalla viikolla tuli lasku sairaanhoitajakäynnistä, myös sen hinta oli noussut sitten viime käynnin. Eivät nuo meidän perheen taloutta kaada eli voin näihin talkoisin osallistua - vaikkei nämä mitkään talkoot olekaan. Mutta epäilen, että tässä maassa on useampia ihmisiä, joille tuollainen viidenkympin lisälasku tuntuu kertamaksuna sen verran, että lääkkeiden ostoa tulee mietittyä pariin kertaan.

Syksyllä saan ilmeisesti talkoilla maksamalla korkeampaa päivähoitomaksua. Onneksi syksyllä meidän perheen lapsista enää yksi on päivähoidon piirissä, sen verran reippaalta tuo 22 % korotus kyllä tuntuu. En väitä, etteikö päivähoito olisi laadukasta ja varmasti jokaisen maksetun euron arvoista, mutta jos ei töissä käymisestä jää käteen muuta kuin työn ilo, niin ei se suoranaisesti töihin kannusta. Lapsilisästä säästi jo edellinen hallitus ja tämä nykyinen kait vielä vähän nipistää siitäkin. Todettakoon, että meidän perheessä ei ole pistetty rahoja mihinkään veroparatiisiin jemmaan vaan ihan on kulutukseen kaikki se raha mennyt.

Kuuntelin hieman huvittuneena Jari Lindströmin esitelmää siitä, miten työttömät saadaan töihin. Sinänsä ihan hyvä idea, että täytyy ottaa vastaan töitä muualta kuin omalta alalta - jos nyt vaikka on kouluttautunut sirkustaiteilijaksi eikä niitä hommia ole, niin järkevältähän se tuntuu, että tarjotaan jotain muuta hommaa. Eri asia sitten, että ottaako kukaan töihin ihmistä, jolla on koulutus aivan eri alalta? Lindström esitti esimerkin, että insinöörille voidaan tarjota vaikkapa toisen insinöörialan hommia. Äkkiseltään en keksinyt kovin montaa hommaa, mihin ympäristöinsinöörin koulutuksella voisin lähteä - ei taitu ohjelmointi eikä talonrakennus. Lomautettuna oleva ympäristöinsinööriystävä kertoi, että hänelle oli työkkäri laittanut haettavaksi opettajan paikan - maahanmuuttajien valmistavan koulutuksen opettajan paikan. Saapa nähdä, miten jännittäviä tarjouksia jatkossa tuleekaan.

Onneksi tulee kesä - kesällä minäkin talkoilen (sanan alkuperäisessä merkityksessä) urheilukilpailuissa toimitsijana, kesäkahviossa myyjänä ja leipojana ja tanssilavan kahviossa. Ihan vapaaehtoisesti.