Sunnuntaina vietettiin ensimmäistä adventtia. Sopivasti ensimmäisen adventin kunniaksi saatiin Etelä-Suomeenkin aavistuksen verran lunta ja maisema oli ihanan vaalea. Kävin laulamassa Hoosiannaa entisessä kotikirkossani Lahdessa anopin kanssa. Kirkko ei sinällään ole mikään suuri arkkitehtuurin helmi, mutta monet tärkeät hetket olen siellä kokenut. Ja kuten Lahden seurakuntien sivuilla kerrotaan Salpausselän kirkosta :"Salpausselän kirkko avautuu ennen kaikkea sisältäpäin. Sisällä kirkkovieras katselee alati elävää alttaritaulua, jonka muodostavat ulkoa näkyvät puunlatvat ja taivas". Tuo on ehdottomasti huikean hienoa. Viime sunnuntaina "taulusta" näkyivät lumiset puun latvat kirkkaassa joulukuun päivässä. Tuohon samaan näkymään liittyy vahva muisto seurakunnan päiväkerhoajalta. En ollut esikoulussa - sellaista ei tainnut ihan lähistöllä olla tarjolla - vaan seurakunnan kerhossa koulun alkuun saakka. Kevätjuhlassa siunattiin kouluun lähtijät alttarilla. Muistan polvistumisen alttarille ja sen suuren tunteen, mikä siihen liittyi. Muistan myös, miten katselin puun latvoja noista samoista ikkunoista alttariseinän yläosassa. Tuo hetki taitaa olla ensimmäinen selkeä muisto kirkkoon liittyen.

Jouluun valmistautuminen on alkanut pipareita leipoen ja joulukortteja askarrelen, lahjoja miettien, hankkien ja paketoiden. Vielä on kalenteri valittevan täynnä kaikkea mahdollista ohjelmaa, joten jouluun rauhoittumisesta voi vain haaveilla seuraavat pari viikkoa. Tänä iltana on teknisen lautakunnan vuoden viimeinen kokous ja sen päälle ruokailu. Varmasti mukava ilta tulossa kyllä. Ensi viikolla sitten vielä kirkkovaltuusto ja sitten alkaakin jo kiireet lasten joulujuhlien kanssa. Itsekin olen lupautunut esiintymään lasten joulukirkossa. :)