Tänään vietettiin esikoisen koulussa joulujuhlaa. Oli aivan ihana, perinteinen juhla. Luciat, tiernapojat (vaikkakin show oli perinteistä versiota lyhyempi eikä kaikki kaksi vuotiaita tai sitä nuorempia poikalapsia tapettu ja virtaan heitetty), evankeliumi, enkeli taivaan lausui näin, tonttuleikkiä, runoja, lauluja, näytelmä, rehtorin puhe ja opettajien laulu. Oli kyllä ihana ja tunnelmallinen juhla. Oma tyttö esiintyi tonttuleikissä ja oli niin ihanan tohkeissaan juhlista etu- ja jälkikäteen, ettei paremmasta väliä. Niinhän sitä pitää ollakin.  Aloin miettimään, mitä muistan omista koulun juhlaesiintymisistäni enkä kyllä paljonkaan... Ekalla tai tokalla luokalla olin enkeli enkeleiden joukossa evankeliumin taustalla. Tämä on jäänyt mieleen lähinnä siksi, että esiintymisasuna oli valkoinen pyyhe, joka oli kiinnitetty hakaneulalla ja hakaneula juuttui kiinni enkä meinannut päästä pyyhkeestä pois. Tokan luokan kevätjuhlassa muistan olleeni "Ihme ja kumma" laulun "kulkija". Viidennen tai kuudennen luokan keväällä esitettiin luokan tyttöjen kanssa tanssiesitys Michael Jacksonin "Bad"-kappaleen tahtiin. Esiintymisasuina meillä oli mustat muovisäkit, joihin oli spreijattu "BAD" (muistelen, että tämä esiintymisasuoperaatio verukkeena saimme olla sisällä luokassa monta monituista välituntia) ja kaikkien tukat oli krepattu. Oltiin siis todella "bad".

Mutta oliko yläasteella juhlia ollenkaan? Oli varmaan, mutta itse en ehkä siellä koskaan esiintynyt? Ei ainakaan ole mitään muistikuvia tämmöisestä. Ysiluokalla muistan kieltäytyneeni soittamasta harmonikkaa kevätjuhlassa ja musiikin opettaja eväsi minulta sen takia kympin - kehtasi sen vielä kertoa. Lukiossa esiinnyin kerran juhlassa, taisi olla itsenäisyyspäiväjuhla. Esitys kuvasti jotenkin suomalaista naisen aseman kehitystä itsenäisyydestä siihen päivään ja minun roolini esiintyi viimeisessä kohtauksessa 90-luvun itsevarmana bisnesnaisena. Harmittavasti kaveriksi kohtaukseen valikoitui luokkakaveri, josta on sittemmin tullut ihan oikea näyttelijä ja kuten katsomossa ollut pikkusiskoni totesi "ei sua kyllä juuri huomannut".

Selkeästi nuo ihan ensimmäisten kouluvuosien juhlat ovat tärkeimpiä ja säilyvät parhaiten muistoissa. Varmaan myös vanhempien muistoissa.