Project mama blogin Katja kirjoitti tyylilleen uskollisena hauskasti vaalivalokuvasta. Jep, mä niin tiedän tuon tunteen. Meidän vaalikuvia otettiin eilen iltapäivällä. Päätettiin, että otetaan kuvat pihalla, että on sellainen kiva eläväinen tausta ja jotain väriä. Onhan ne vaaleaa tauskaa vasten otetut kauhugalleria otokset yleensä aika hirveitä. Mahtava idea, mutta tietenkin iski tihkusade ja tuuli. Lisäksi on täysin luonnotonta koittaa näyttää lempeältä ja älykkäältä ja hymyilevältä samalla kun tuijottaa jonnekin siihen kuvaajan viereen. Otettiin aina muutama kuva, katsottiin ne ja todettiin, että "no, jospa vielä kokeillaan...". Tämä toistui lähemmäs kymmenen kertaa kohdallani. Sitten kun sattui tulemaan hyvä otos noin muuten, niin joku hiustupsu oli tuulessa lähtenyt karkuun ja meni jotenkin hassusti otsan/posken/silmän päältä. Lisäksi olin näppärästi laittanut päälle vaalean takin - koska se on se vähän parempi ja siistimpi. Mutta sitä pensasta vasten se näytti todella oudolta. Joten ei muuta kun takki pois ja hymyä siinä +8 asteen kelissä.  
Puolueen vaali-infossa koitin saada ääneni kuuluville ja sanoa, että mainoksesta tulee paljon paremman näköinen, jos kaikkien kuvat otetaan samalla taustalla. Mutta eihän se tietenkään toteudu. Osa vanhoista jääristä kaivaa esiin rippikuvansa, toiset eivät varmaan tuo kuvaa ollenkaan. Joten täytyy toivoa, että naamalihakset krampissa jotain hymyn tapaista yrittävä puskan edessä paleleva ehdokas kerää edes jonkun sääliäänen. Kun en sinne kampaajallekaan ehtinyt.