Pitämäni puhe tänään 15.5.2016 Iitin kirkon sankarihaudoilla:

 

Arvoisa yleisö,

Vietämme tänään kaatuneitten muistopäivää. Kaatuneitten muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 lähtien. Tuolloin pidettiin piispainkokous, jossa ehdotettiin suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi. Kun puolustusvoiman ylipäällikkö sotamarsalkka Mannerheim sai tiedon tästä suunnitelmasta, määräsi hän, että toukokuun kolmatta sunnuntaita vietätään ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”. Myöhemmin tämän muistopäivän piiriin on sisällytetty myös jatkosodan ja Lapinsodan sankarivainajat sekä YK:n rauhanturvatehtävissä kaatuneet suomalaiset sotilaat. Alkuvuosina Suomen lippua pidettiin klo kymmenen ja neljäntoista välillä suruliputuksen tapaan puolitangossa ja muun osan päivää kokotangossa. Vuodesta 1995 lähtien on liputettu normaaliin tapaan.

Niinpä tänään liehuvat saloissa siniristiliput iltaan asti. Ne muistuttavat meitä niistä uhrauksista, joita eri sodissa tai taisteluissa kaatuneet ja henkensä menettäneet ovat antaneet. Liput liehuvat itsenäisen ja vapaan isänmaan tunnuksina. Itsenäisyys on tarkoittanut sitä, että olemme saaneet rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa yhtäjaksoisen rauhan aikana jo yli 70 vuoden ajan. Ensi vuonna vietämme itsenäisyyden juhlavuotta, Suomi sata -teemalla monin tavoin.

Alusta alkaen kaatuneitten muistopäivän tarkoituksena on ollut muistamisen ja muistelun lisäksi kansallisen sovun ja yksimielisyyden edistäminen. Suomi on suuri maa, mutta suomalaiset pieni kansa. Kansallinen yhtenäisyys on voimavara pienelle kansalle. Erityisen tärkeää tuo yhtenäisyys oli sota-aikana, mutta se on tärkeää muulloinkin. Samalla kun kunnioitamme kaatuneitten muistopäivänä sodissamme menehtyneiden muistoa, tulee meidän jatkaa heidän työtään yhteisen Isänmaamme tulevaisuuden hyväksi. Onneksemme emme tarvitse tämän päivän työssämme aseita, mutta yhtenäisyyttä tarvitsemme tämänkin päivän haasteissa.

Kiitollisuus ja kunnioitus kaatuneita, veteraaneja ja invalideja kohtaan on se tunne, jonka haluan tänäänkin välittää kaikille niille, joille se on vielä mahdollista. Suurin osa sodissamme menehtyneistä oli nuoria ihmisiä, joilla oli koko elämä edessään. He antoivat kaikkensa isänmaan edun sitä vaatiessa. Raskaan taakan kantoivat myös naiset - äidit ja puolisot, jotka sekä menettivät lähimmäisensä, että joutuivat ottamaan miesten paikan myös työnteossa. Se on uhraus, jota tämän päivän Suomessa elävien nuorempien sukupolvien on mahdotonta ymmärtää. Voimme vain kunnioittaa tuota uhrausta, jonka veteraanisukupolvi on tehnyt.   

Vielä ennen kuin siirrymme nauttimaan Sääskjärven ja Perheniemen kyläyhdistysten tarjoamia kirkkokahveja haluan kohdistaa kiitoksemme heille, keitä tänään muistelemme Yrjö Jylhän runon “Vaienneet voittajat” säkeellä:

Te ette turhaan taistelleet,

te ette turhaan kaatuneet,

te saitte suurimman voiton:

te voititte veljen veljelleen,

te löysitte kansan eksyneen,

te airuet aamunkoiton.

Kuva: Liisa Alatalo