Viime viikolla puhelimeen piippasi tekstiviesti: "Varaamasi kirja MM on saapunut. Noutopaikka: kirjastoauto". Väsynyt kotiäiti näköjään valinnut väärän noutopaikan kirjalleen epähuomiossa... Kirjastoauto kiertelee niin kaukana, että sieltä en mitenkään kirjaa kyllä saa haettua, joten laitoin viestiä kunnan kirjasto- ja kulttuuritoimen johtajalle (koska tiedän, että hän työskentelee välillä myös kirjaston puolella tiskissä), että saisiko kirjan siirrettyä autosta kunnan kirjastoon. Hetken päästä tuli viestiä, että "tervetuloa hakemaan kirja kirjastosta". Ihan huikean hyvää palvelua sanon minä. Pienen paikan etuja on ehdottomasti se, että melkein kaikki ovat jollain tasolla tuttuja keskenään. On helpompi ottaa yhteyttä pienenkin asian takia, kun tietää edes ulkonäöltä kenelle viestiä laittaa. Isossa kaupungissa tilanne on ihan toinen. Toki joku voisi sanoa, että ei välttämättä ole kiva, että kaikki tietävät kaikkien asiat ja menemiset. :) 

Hieman pelonsekaisin tuntein seuraan keskustelua kuntien pakkoliitoksista - mistä kukaan ei oikeasti tunnu tietävän mitään, mutta pienissä kunnissa eletään kuin viimeistä päivää, ettei vaan ole liikaa rahaa jemmassa siinä vaiheessa, kun pistetään pakolla kimpsut ja kampsut naapurin kanssa yhteen. Täälläkin pohtii kunnanhallitus tänään maakunnan vaihdosta, jolla pedattaisiin sitten "oikeaa" liitoskumppania, jos pakolla aletaan liittämään ja liittymään.